Suomalaiset rakastavat urheilua. Rakastamme urheiluotteluiden katsomista, urheilua ja rakastamme jopa urheiluvedonlyöntiä joskus, kun on virolaisen https://bet-boonuskood.ee/:n kaltaisia vedonlyöntisivustoja. Olemme kilpailuhenkistä kansaa henkeen ja vereen – varsinkin, jos kilpakentillä vastaan asettuu rakas länsinaapurimme Ruotsi. Pieneksi Pohjolan maaksi Suomi tuottaa korkealla prosentilla eri lajien huippuammattilaisia maailmalle harva se vuosi, ja liikuntaharrastukset ovat tärkeä.
Vaikka liikunta ja urheilu eivät ole synonyymejä keskenään, tässä artikkelissa ne kulkevat käsi kädessä. Tarkoituksena ei ole paneutua vain suosituimpiin ammattilaisurheilulajeihin tai ainoastaan syynätä eri urheilumuotojen lisenssipelaajien määriä, vaan urheilua ja urheilullisuutta tarkastellaan laajana yhteiskunnallisena ilmiönä, johon myös tietysti huippu-urheilu sisältyy.
Jääkiekko – se mediaseksikkäin
Kotimaisesta urheilusta ei voida puhua mainitsematta jääkiekkoa. Lätkäkulttuuri on osa kansallista identiteettiämme, vaikka ei katsoisi yhtäkään ottelua koko elämänsä aikana. Lajin suurta suosiota selittääkin se, että jääkiekko on kuin suomalaisuus urheilun muotoon tiivistettynä: talvilaji, jossa joukkue tulee ennen yksilöä ja jossa vauhti on aina maksimissaan. Ja kun joskus tunteet läiskyvät yli, se selvitellään nyrkeillä.
Kuulostaa ehkä surulliselta kansankuvaukselta, mutta Suomen historia todistaa, että näin asiat vain ovat. Tai ainakin ovat joskus olleet.
Jääkiekko on siinä mielessä erityinen laji Suomessa, että sen pääsarja, Liiga, on maamme ainoa, aidosti kaupallisesti kannattava ammattimainen urheilusarja. Se saa ylivoimaisesti eniten palstatilaa ja TV-aikaa, eikä syyttä: Sadat tuhannet suomalaiset seuraavat jääkiekkoa miltei päivittäin – ellei kotimaan kiekkosarjoja, niin sitten NHL:ää, KHL:ää ja kansainvälisiä turnauksia.
Jalkapallo – se harrastetuin
Eri urheilulajien suosiota ympäri maailmaa selittävät paitsi kulttuurilliset, myös maantieteelliset erot. Ei ole sattumaa, että juuri jääkiekon, hiihdon ja jääpallon saralla olemme maailman huippumaita, sillä kylmä ilmanalamme on ollut ideaalinen talviurheilulle. Huomatkaa perfektin käyttö – ilmastonmuutos on jo vaikuttanut negatiivisesti myös Suomenkin talviurheiluun.
Jalkapallo on maailman yksi tunnetuimmista ja pelatuimmista urheilulajeista, ellei jopa kaikista pelatuin. Tarkkoja globaaleja tilastoja on mahdotonta kerätä, sillä niin sanotut ”kevyen varustetason lajit”, kuten juuri jalkapallo tai pikajuoksu, ovat erityisen suosittuja kehittyvissä maissa ja köyhissä maanosissa. Siksi niitä harrastetaan paljon enemmän, mitä lajiliittojen rekisteröityjen pelaajien määrä kertoo.
Suomessa on arviolta reilut 130 000 rekisteröitynyttä jalkapallon harrastajaa, mikä tekee siitä Suomen suurimman urheilulajin lisenssipelaajien määrällä mitattuna. Jalkapallo on globaali laji, jonka perusidea ja säännöt on helppo omaksua, eivätkä harrastuskustannuksetkaan päätä huimaa; jääkiekkoon verrattuna jalkapallo on puoli-ilmainen laji.
Salibandy – se tutuin
Miltei kaikki suomalaiset osaavat pelata sählyä, edes välttävästi. Tästä on tietysti kiittäminen Suomen koulujärjestelmää ja liikuntaopetuksen opetussuunnitelmaa, jossa mailapelit olivat suuressa roolissa ainakin vielä 2000-luvun alkupuolella, kun allekirjoittanut suoritti peruskouluaan.
Sähly, eli salibandyn vähemmän vakavasti otettava johdannainen on tullut tutuksi monille siksi, koska sählyn pelaaminen ei vaadi paljoa: sopiva tila (koulun liikuntasali), mailat (kympin hintaiset halpamailat jokaiselle pelaajalle), pallo ja kevyet liikuntavaatteet (t-paita ja verkkarit). Sisäpelikengät on plussaa. Puolestaan vain jalkapallopelien järjestäminen keskellä koulupäivää voi olla käytännössä mahdotonta urbaanissa ympäristössä.
Lahjakkaimmat kotimaiset salibandyn pelaajat ovatkin takuulla saaneet ensimmäisen kipinän pelaamiseen juuri koulun liikuntatunneilta. Lukuisat MM-mitalit todistavat, että olemme salbandyssä aivan maailman kovinta kärkeä Ruotsin rinnalla.
…eikä tässä vielä kaikki!
Suosituimpien urheilulajien listasta tulisi hengästyttävän pitkä, jos otettaisiin huomioon kaikki luetteloperiaatteet: katsojakeskiarvo, junioreiden määrä, työkseen urheilevien lajiammattilaisten lukumäärä, palkattujen seuratyöntekijöiden määrä ja niin edelleen.
Johtopäätöksenä voitaneen siis todeta, että Suomi ei ole yhden, kahden tai edes viiden urheilulajin maa. Ei, vaan Suomi on nimenomaan kilpailuhenkinen maa, jossa arvostetaan rehtiä kisailua ja reilua peliä.
