Demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan kulmakiviin kuuluu kansalaisten ilmaisunvapaus sekä kritiikki päättäjiä kohtaan. Kolikon kääntöpuolelta taas löytyy usein korkea veroprosentti ja suuri sosiaaliturvakoneisto, jonka rahoitukseen vaaditaan kaikkien panosta. Kun julkiset pakolliset menot kasvavat ja veroprosentit nousevat, mutta ihmisten tulotaso pysyy ennallaan, asetelma on valmis laajamittaiselle mielenosoitukselle.
Marraskuussa 2018 Ranskassa niin sanottu keltaliiviliiike (Yellow Vest Movement) nousi barrikadeille vastustamaan uusia kaavailtuja veroja ja veronkorotuksia. Kansanliikkeestä aiheutui Euroopan mittakaavalla poikkeuksellisen suuria ja väkivaltaisia mielenosoituksia, joiden jälkipyykkiä pestään vielä pitkään koko Euroopassa.
Tapahtumien taustoja
Ranskan istuva presidentti Emmanuel Macron on ollut Euroopan näkyvimpiä hahmoja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Hän on maanosan keulakuva hiilijalanjäljen pienentämisurakassa ja uusliberaalina tunnettu Macron onkin omalla kaudellaan ajanut paljon uudistuksia Ranskan lainsäädäntöön – etenkin luonnonsuojelun ja vihreän aatteen osalta.
Nuoren ja liberaalin presidentin ympäristökeskeinen maailmankuva ei ole sopinut äärivasemmiston eikä -oikeiston aatteisiin, sillä hänen aikaansaamia muutoksiaan on pidetty “tavallisen kansan” keskuudessa liian jyrkkinä ja äkkipikaisina. Samalla häntä on ivallisesti kutsuttu “rikkaiden presidentiksi”, sillä monet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdyt päätökset ovat ensisijaisesti tuntuneet vähävaraisten lompakoissa ja vaikeuttaneet työväestön elämää kohtuuttomasti.
Keltaliiviliike alkoi muodostua jo tämän vuoden toukokuussa, mutta Macronin viimeaikaiset puheet polttoaineveron korotuksista katkaisivat närkästyneiden ranskalaisten selät. Mielenosoittajien mukaan noin 9,8 euron minimituntipalkka ei enää riittäisi kattamaan pakollisia menoja, sillä vuoden 2018 aikana pelkästään dieselin hinta oli noussut 16 prosenttia ja uusia hinnankorotuksia on odotettavissa ensi vuoden alussa.
Ensimmäiset toimenpiteet
17. marraskuuta nähtiin mielenosoitusten ensimmäinen näytös, kun keltaisiin liiveihin pukeutuneet, yli 300 000 mielenosoittajaa rakensivat tiesulkuja eri puolelle Ranskaa. Bensa-asemille pääsyä myös rajoitettiin. Mielenosoitus sujui päällisin puolin rauhallisesti eikä yhteenotoista poliisivoimien kanssa ollut vielä tietoakaan, mutta mielenilmauksen ensimmäinen päivä vaati heti ensimmäiset kuolonuhrinsa: 63-vuotias eläkeläisnainen kuoli, kun moottoripyöräilijä ajoi hänen ylitseen kiertoliittymässä ja myöhemmin eräs toinen moottoripyöräilijä menehtyi törmätessään pakettiautoon yrittäessään kiertää tiesulkuja.
Ranskan merentakaisessa departementissa Réunionissa alkoi samaan aikaan vastaavanlainen mielenilmaus. Tilanne kärjistyi saarella kuitenkin pian huliganismiksi ja ryöstelyksi, joten Macron joutui muutamaa päivää myöhemmin lähettämään sinne väenhallintajoukkoja tilanteen rauhoittamiseksi.
Kadut täyttyvät protestoijista
Teidensulkuprotestin aiheuttamien jännitteiden takia Ranskan sisäministeriön oli käytännössä pakko sallia uuden mielenosoituksen järjestäminen 24. marraskuuta Pariisissa, sillä jo tässä vaiheessa maan johtoportaassa ymmärrettiin tilanteen olevan räjähdysherkkä. Macronin kannatus oli laskenut jo tässä vaiheessa yli 20 prosenttia.
24. päivän mielenosoituksiin osallistui arviolta 106 000 ihmistä ympäri Ranskaa ja vain parissa päivässä keltaliiviliikkeen protestoijat olivat Pariisin viranomaisten mukaan tehneet tuhoa yli 1,5 miljoonan euron edestä. Kuvat Ranskan pääkaupungin kadunvarsille sytytetyistä nuotioista ja kyynelkaasukranaatteja heittävistä poliiseista alkoivat levitä ympäri maailmaa ja mielenosoituksesta tuli Euroopan yhteinen puheenaihe.
Tilanne kärjistyy entisestään
Joulukuun ensimmäisenä päivänä järjestettiin mielenosoituksen “kolmas näytös”. Mielenosoittajat tunkeutuivat isoille lentoasemille estäen lentoliikenteen käytännössä täysin ja sulkivat maan tärkeimpiä tietulleja. Synkkä päivä vaati jälleen kaksi uutta uhria, 80-vuotiaan naisen, joka kuoli kyynelkaasukranaatista saamiinsa vammoihin, ja yhden barrikadeihin törmänneen moottoripyöräilijän. Yli 100 autoa poltettiin Pariisissa, kaupungin kuuluisa nähtävyys Riemukaari vandalisoitiin ja kokonaisvahinkojen arvioitu määrä nousi 3–4 miljoonaan euroon.
8. joulukuuta mielenosoitukset äityivät jälleen väkivaltaisiksi monissa isoissa kaupungeissa, kuten Lyonissa ja Saint-Étiennessä. Pariisissa Eiffel-torni, Louvren taidemuseo sekä oopperatalo jouduttiin sulkemaan turvallisuussyistä ja presidentin virka-asunnon, Élysée Palacen ympärille asennettiin turva-aidat.
Macron taipuu vaatimuksiin
Emmanuel Macron astui median eteen 10. joulukuuta ja kertoi, että ensi vuonna minimipalkkaan tullaan tekemään 100 euron korotus kuukausitasolla. Lisäksi Ranskan hallitus tulee käsittelemään veronkorotuspolitiikkaansa uudelleen. Macronin televisioitua puhetta seurasi ennätyksellisesti yli 23 miljoonaa ihmistä.
Tapahtumien seuraukset
Ranskan epävakaa tilanne on Macronin ulostulon jälkeen hieman rauhoittunut, mutta ei kokonaan lakannut. Keltaliiviliike vaatii yhä Macronin eroa ja polttoaineiden hinnanlaskua, vaikka liike saavuttikin yhden suurimmista tavoitteistaan, eli minimipalkan nostamisen.
Ranskaa on pidetty Euroopan unionin mallimaana ja eurooppalaisen kulttuurin kehtona, mutta keltaliivimielenosoitukset osoittivat, että kuilu radikaalien, jopa pakollisten ilmastotekojen ja tavallisten kansalaisten oikeuksien ja arkielämän sujumisen välillä on suuri. Ranskan tapahtumia tuskin yksikään valtio haluaa toistaa omalla maaperällään ja se saattaa hillitä päättäjien ympäristötoimia ainakin hetkeksi.
