Ilmastonmuutos on yksi niistä harvoista globaaleista uhista, joista tutkijat ja kansalaiset ovat harvinaisen yksimielisiä. Keskilämpötilojen ja merenpinnan noususta sekä jäätiköiden sulamisesta on olemassa jo niin kiistattomia todisteita, että vielä 10 vuotta sitten julkisuudessa esitettyjä väitteitä “ilmastonmuutoshuijauksesta” ei enää juurikaan esiinny, vaikka skeptikkoja yhä löytyy.
Ei ole liioiteltua todeta, että planeetta ja koko ihmiskunta on suuren ekokatastrofin partaalla. Muutosta on mahdotonta enää kokonaan pysäyttää, mutta jos rivikansalaiset, valtiot ja suuryritykset puhaltavat yhteen hiileen, pahimpia ilmastonmuutoksen aiheuttamia vahinkoja voidaan vielä pienentää.
Hiilijalanjäljen pienentäminen on kaiken A ja O
Hiilidioksidipäästöt ovat suurin yksittäinen selittävä tekijä ilmaston lämpenemiselle. Juuri hiilipäästöt aiheuttavat kasvihuoneilmiön: ilmakehän radikaalisti lisääntyneet kasvihuonekaasut kyllä päästävät auringon valon maapallon pinnalle, mutta ne samalla hidastavat säteilyn poistumista ilmakehästä. Tällöin lämpötila ilmakehän sisällä nousee.
Monet valtiot ovat ryhtyneet toimiin haitallisten päästöjen pienentämiseksi säätämällä esimerkiksi erilaisia energia- ja haittaveroja, jotka rokottavat eniten kuluttajia, yrityksiä ja yhteisöjä, jotka suosivat runsaasti kasvihuonekaasuja aiheuttavia energiamuotoja.
Näistä veroista valtaosa on välittömiä ja ne vaikuttavat suoraan tuotteen tai palvelun hintalappuun ja sitä kautta ostopäätöksiin, mutta monet verot vaikuttavat myös välillisesti ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Muun muassa raha- ja uhkapelaamista verottamalla voidaan vaikuttaa pelaajien tietokonekäyttäytymiseen. Suuret “palvelinfarmit”, joita useat isot nettikasinotkin hyödyntävät, tarvitsevat toimiakseen paljon sähköä, sillä palvelinten sähköistämisen lisäksi serverit vaativat tehokasta viilennystä.
Kuinka kuluttajat voivat vähentää hiilipäästöjään?
Hiilijalanjälki on termi, jota käytetään kuvaamaan ihmisen, yhteisön tai yrityksen tuottamaa hiilidioksidimäärää. Hiilijalanjäljen kokoon vaikuttaa eniten polttomoottorikäyttöisten ajoneuvojen käyttäminen, lihatuotteiden kuluttaminen sekä tuotetun sekajätteen määrä. Sähköautoja ja julkista liikennettä suosimalla kuluttajat voivatkin helposti vähentää luonnon kuormittamista omalta osaltaan, kuten myös lisäämällä lautaselle enemmän vihanneksia ja vaaleata lihaa naudan- ja sianlihan sijasta.
Kierrättäminen puolestaan vähentää kaatopaikalle päätyvän, hyödyntämättömän jätteen määrää. Mitä enemmän materiaalia saadaan uusiokäyttöön, sitä pienempi on hiilijalanjälki.
Muutos vaatii koko maapallon osallistumista ilmastotalkoisiin
Suomi on yksi maailman kärkimaita, mitä tulee ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Päästönormimme ja jätelainsäädäntömme ovat tiukat ja niitä valvotaan ahkerasti. Eduskunnan suunnitelmat vähentää polttomoottorikäyttöisten autojen määrää liikenteessä radikaalisti seuraavan 30 vuoden sisällä on saanut monet kansalaiset takajaloilleen: miten piskuinen Suomi voisi pelastaa maapallon, vaikka se kieltäisi yksityisautoilun kokonaan?
Kyse ei olekaan siitä, että yksittäiset valtiot tai edes maanosat pystyisivät omin voimin korjaamaan ilmastonmuutoksen kurssia pysyvästi, mutta juuri länsimaisten sivistysvaltioiden esimerkki luo painetta muihin kansakuntiin. On totta, että Suomen tuottamat hiilipäästöt ovat maailman mittapuulla häviävän pieni osa kokonaissaastemäärää, mutta jonkun täytyy ottaa edes näennäinen vetovastuu ilmastotalkoissa. Tällä hetkellä sitä viittaa kantaa Euroopan unioni, Suomi etulinjassa.
Ympäristökatastrofista huolissaan olevien kansalaisten ja tutkijoiden katseet kääntyvätkin Intiaan, Kiinaan ja Yhdysvaltoihin; maihin, joissa saasteet ovat todellinen ongelma ja joissa CO2-rajoituksiin suhtaudutaan olan kohautuksella. Tällä hetkellä vaikuttamiskeinot näiden maiden johtajiin ovat lähinnä poliittista retoriikkaa, mutta jos maapallon tilanne pääsee radikaalisti pahenemaan nykyisestä, voidaan käyttöön ottaa jopa niinkin kovat keinot kuin tuonti- ja vientirajoitteet.
Lisääntyä pitäisi, mutta maapallo ei sitä kestä
Ilmaston lämpeneminen on itsessään valtava uhka, mutta se on luonut erikoisen pattitilanteen Suomeen. Maamme syntyvyysluvut ovat alhaisimmat kuin koskaan, eikä luonnollista poistumaa tällä hetkellä voida paikata muulla kuin maahanmuutolla. Maahanmuutto tuottaa kuitenkin yhteiskunnalle omia kuluja, joten se ei kestävä ratkaisu väkiluvun ylläpitämiseen.
Päättäjät ovat puhuneet milloin synnytystalkoista, milloin lapsiperheiden tukemisesta nykyistä enemmän. Pienet kunnat houkuttelevat uusia asukkaita lupaamalla “lapsitonneja”, eli kiinteitä rahasummia jokaista kunnassa syntyvää lasta kohtaan. Valtakunnallisesti nämä kaikki ovat täysin perusteltuja keinoja, mutta maapallon kannalta väkiluvun lasku olisi juuri parempi kehityssuunta.
Ihmiskunta ylikuluttaa planeetan varoja huimaa tahtia, ja maan nykyinen, noin 7,5 miljardin asukasluku tuottaa jo nykyiselläänkin ongelmia asumusten sekä viljelys- ja laidunmaiden osalta, puhumattakaan luonnonvarojen käytöstä. Jotkut jopa väittävät, että lintuinfluenssan ja SARSin kaltaiset pandemiat ovat luonnon tapa vähentää väkimäärää.
Suomessa ja monessa muussa länsimaassa ollaankin nyt tiukan pohdinnan edessä, kumpi on tärkeämpi agenda ajaa: oman valtion väkiluvun kehittyminen vai maapallon pelastaminen.
