Koko Eurooppa on viimeiset reilut kaksi vuotta kohissut Iso-Britannian Brexit-päätöksen vuoksi. Tapaus on saavuttanut syystäkin maailmanlaajuista huomiota, sillä kyseessä on ensimmäinen kerta, kun itsenäinen valtio irtautuu Euroopan unionista – vieläpä maan omalla sisäisellä päätöksellä.
Iso-Britannia liittyi valtioliittoon toisessa aallossa vuonna 1973, samaan aikaan, kun myös Tanska ja Irlanti liittyivät EU:hun. Se on Euroopan unionin kolmanneksi väkirikkain valtio Saksan ja Ranskan jälkeen, ja samalla yksi tärkeimmistä talouskeskittymistä.
Niin taloustutkijat kuin rivikansalaiset ovatkin kesäkuussa 2016 järjestetyn kansanäänestyksen tuloksen myötä maalailleet erilaisia uhkakuvia, mitä tulee tapahtumaan perinteikkäässä saarivaltiossa ja Euroopan unionissa Brexitin jälkeen. Valtion on määrä irtautua Euroopan unionista 29. maaliskuuta
Brexitin taustoja
Brexit on yhdistelmä sanoista ”British exit”, eli ”Brittien lähtö”. Termi keksittiin pian sen jälkeen, kun kansanäänestyksessä enemmistö, 52 % maan kansalaisista äänestivät Iso-Britannian eroamisen puolesta. Äärimmäisen tiukka tulos sai monet remain-vaihtoehtoa äänestäneet EU:n puolustajat vaatimaan uutta äänestystä, mutta David Cameronin johtama hallitus kunnioitti kansan mielipidettä ja alkoi ajamaan maan eroa Euroopan unionista.
Äänestyksen taustalla oli juuri Cameronin vuonna 2013 tekemä lupaus, jossa hän vannoi järjestävänsä EU-jäsenyyttä koskevan kansanäänestyksen. Voitettuaan parlamenttivaalit 2015 hän piti sanansa ja ryhtyi käytännön järjestelyihin. Varsinaisen kansanäänestyksen äänestysprosentti oli 72,2 ja noin 26 000 ääntä mitätöitiin. Lähtemispäätöksen nostattaman kuohunnan myötä Cameron ilmoitti eroavansa tehtävästään, jolloin hänen seuraajansa, Theresa May, joutui neuvotteluvastuuseen eron ehdoista.
Skenaario 1: neuvoteltu erosopimus
May kävi pitkään neuvotteluita EU:n komission ja valtioliiton jäsenmaiden kanssa eron ehdoista, mutta tammikuussa 2019 parlamentti ei selkein äänestysluvuin hyväksynyt erosopimusta. May joutuikin äärimmäisen kovan paikan eteen, sillä Brexit-äänestyksen alla populistipoliitikot julistivat isoon ääneen, että Britannia käytännössä tulisi jättämään EU:n velvollisuudet taakseen ja nauttivan yhä valtioliiton tuomista eduista, kuten tavaran ja kansalaisten vapaasta liikkumisesta.
Pian kävi kuitenkin selväksi, että EU ei ollut missään tapauksessa valmis hyväksymään noin yksipuolista erosopimusta. Neuvotteluiden isoimmiksi kynnyskysymyksiksi nousivatkin juuri tulliasiat sekä maahanmuutto- ja matkustajapolitiikka. May oli pakotettu neuvotteluissa tekemään myönnytyksiä, jotka eivät taas kelvanneet maan parlamentille. Pohjois-Irlannin ja Irlannin välinen maaraja on yksi kiistellyimmistä aiheista.
Asiantuntijat ovat lähes 100 % yksimielisiä siitä, että neuvoteltu erosopimus, oli sen sisältö mitä hyvänsä, on paras vaihtoehto niin Britannian, Euroopan ja koko maailman politiikan kannalta.
Skenaario 2: ei erosopimusta, Iso-Britannia eroaa
Niin sanottu ”hard Brexit” on uhkakuvista pahin, sillä se käytännössä yhdessä yössä lamaannuttaa Iso-Britannian Euroopan vienti- ja tuontimarkkinat täysin. Ilman erosopimusta maa joutuu neuvottelemaan tullit jokaisen kaupankäyntivaltion kanssa erikseen, mikä käytännössä tietää kuluttajahintojen nousua etenkin Iso-Britanniassa, mutta myös brittiläisistä tuotteista ja palveluista riippuvaisten ulkomaalaisten alojen kustannustaso uhkaa nousta.
Vaikka Iso-Britannia ei ole kuulunut alun perinkään Schengen-alueeseen, vaikeuttaa EU:sta poistuminen henkilöliikennettä huomattavasti. Useat Brittien saarilla työskentelevät muiden EU-maiden kansalaiset, myös muutamat suomalaiset, ovatkin muuttaneet takaisin kotimaihinsa Brexitin seurausten pelossa. Maahanmuuton vaikeuttaminen on ollutkin yksi Brexitin puolestapuhujien suurimpia tavoitteita, mutta se samalla tekee työperäisen maahanmuuton muista länsimaista kohtuuttoman vaikeaksi.
Skenaario 3: Iso-Britannia jää EU:hun
Kolmas ja kaikista epätodennäköisin skenaario on, että Britannia jää kuin jääkin Euroopan unioniin. Jos tähän ratkaisuun päädytään, tarkoittaa se käytännössä joko uuden kansanäänestyksen järjestämistä (jossa toivon mukaan remain-kanta voittaisi) tai sitten nykyisen parlamentin hajottamista, sillä kansan luottamus poliitikoihin romahtaisi täysin.
Britannian jääminen EU:hun olisi ilman muuta paras vaihtoehto, mutta päätyipä Iso-Britannia mihin ratkaisuun hyvänsä, koko Brexit-sotku on jo osoittanut, kuinka syvälle Euroopan unionin lonkerot todellisuudessa yltävätkään ja kuinka suuria rakennemuutoksia valtioliitosta poistuminen vaatii. Britannian esimerkkiä tuskin moni valtio haluaa seurata.
Ja jos jotain, niin ainakin Brexit on todiste kansan vaikuttamismahdollisuuksista.
