Home > EUROOPPA > Saksalaiset ovat säästäväistä kansaa

Saksalaiset ovat säästäväistä kansaa

Säästäväisyys on tärkeä kansalaistaito, jonka merkitys korostuu talouskriisien aikana. Se on opittu ja opeteltava asia, mutta myös ympäröivä kulttuuri vaikuttaa rahan käyttöön ja sen säästämiseen merkittävällä tavalla; länsimaalaisten hyvinvointiyhteiskuntien asukkaat voivat valita erilaisista säästösijoitustileistä itselleen sopivimman, kun taas kehittyvissä talousmaissa valtaosa rahoista menee puhtaasti arkipäivän menoihin, eikä pienestä palkasta säästöön jää juuri mitään.

Saksalaista työmoraalia arvostetaan maailmalla suuresti. Erilaisissa kyselytutkimuksissa on käynyt ilmi, että juuri saksalaisia pidetään maailman ahkerimpana kansana, mikä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Etenkin autoteollisuuden saralla merkittävän, nykyään taloudellisesti hyvinvoivan Saksan historiasta löytyy paljon synkkiä hetkiä, jotka omalta osaltaan selittävätkin, miksi saksalaistalouksista arvioidaan vuoden loppuun mennessä löytyvän 299 miljardia euroa pelkästään säästöinä.

299 miljardia euroa, eli hieman reilut 3611 euroa asukasta kohden! Kuinka tämä on mahdollista?

Säästäväisyyden kulttuuri kumpuaa historiasta

Teollistumisen varhaisina alkuaikoina, 1800-luvun loppupuolella, Eurooppa alkoi kehittymään vauhdilla. Iso-Britannian ja Saksan kaltaisiin suurmaihin alkoi nousemaan tehtaita ja kansan tulotaso kasvoi. Nykyisen kaltaisista sosiaaliturvajärjestelmistä vaan ei ollut tuohon aikaan vielä mitään tietoa, joten omaehtoinen säästäminen oli ainoa tapa varautua yllättäviin menoihin, kuten sairastumisiin, läheisten kuolemaan tai työsuhteen lakkauttamiseen. Työaikalainsäädäntö ja työehtosopimukset olivat vielä lapsen kengissä, joten 12-tuntiset työpäivät olivat sangen normaaleja.

Eurooppaa ravisuttaneet maailmansodat ja Natsi-Saksan maailmanvalloitusaikeet näkyivät haitallisesti tavallisten saksalaistenkin hyvinvoinnissa, mutta juuri noihin aikoihin maan autoteollisuus sai valtaisan sysäyksen maailmanmarkkinoille. Toista maailmansotaa seurannut maan jakautuminen Länsi- ja Itä-Saksaan piti jännitteitä yllä niin poliittisessa mielessä kuin keskiverto saksalaisenkin silmin.

1990-luvulle tultaessa Saksa oli yhdistynyt, tekniikka kehittynyt ja maailman poliittinen tilanne rauhoittunut. Saksa oli moniin muihin Euroopan valtioihin verrattuna poikkeuksellisen hyvässä taloudellisessa asemassa, sillä juuri sota- ja autoteollisuus oli taannut tasaista tulovirtaa myös levottomina aikoina ja kansalaisilla oli varaa jättää rahaa säästöön. Tähän mennessä saksalaisilla oli ollut jo yli 100 vuoden kokemus säästämisen kulttuurista ja kun talous alkoi elpymään, ylijäämäkertymä vaan kasvoi kasvamistaan.

Saksan taloustilanne lukuina

Taloutta harvemmin voidaan tarkastella kulttuurisena ilmiönä, mutta Saksan tapauksessa se on hyvinkin perusteltua. Valtion talousluvut ovat huippuluokkaa, mutta ne eivät ole seurausta kulujen armottomasta leikkauksesta hallituskaudella tai kahdella, vaan ne ovat juuri pitkäjänteisen ja järkevän talouspolitiikan tuloksia. Saksa on maailman neljänneksi suurin talousmaa Kiinan, USA:n ja Japanin jälkeen, kun vertailun mittapuuna käytetään markkinahintoja.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n arvion mukaan maan ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2018 on huimat 4,38 biljoonaa dollaria ja ensi vuonna lukeman odotetaan olevan vielä suurempi. Saksan keskeinen sijainti ja vahva teollisuusosaaminen ovat tehneet maasta maailman kolmanneksi suurimman vientimaan – tästäkin on kiittäminen erityisesti autoteollisuutta. Saksan inflaatio oli viime vuonna 2,0 % ja työttömyysprosentti niinkin alhainen kuin 3,3. Tärkeimmät vientimaat ovat Yhdysvallat, Ranska sekä Iso-Britannia. Saksaan tuodaan vuosittain hyödykkeitä, tuotteita ja raaka-aineita yli 950 miljardilla, eniten Alankomaista, Ranskasta ja Kiinasta.

Saksa on malliesimerkki, mutta miksi muut maat eivät ota siitä mallia?

Talous on kompleksinen kokonaisuus, jota on mahdotonta ennustaa täydellä varmuudella ennakkoon. Toisin kuin finanssipiireissä halutaan ajatella, talouden kehittymiseen vaikuttavat yllättävän suuresti irrationaaliset toimintaketjut ja pehmeät arvot sekä tietysti kulttuuri ja arvot, joiden puitteissa toimitaan. Vain harvalla valtiolla on yhtä vahva ja arvostettu vientituote (autot) kuin Saksalla, eikä keskeinen maantieteellinen sijainti ainakaan ole haitaksi. Esimerkiksi Suomen korkeaa koulutus- ja osaamistasoa kyllä kadehditaan maailmalla, mutta kylmä tosiasia on, että diplomeilla ei tehdä rahaa, vaan palveluita ja tuotteita tuottamalla.

You may also like...

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *